Hei juuri Sinä,

Tiedätkö, näin tosi ihmeellisen unen viime yönä. Unessani kävelin kaupungilla, mutta yhtäkkiä tupsahdin outoon vuoristoon. En edes koskaan ole ollut vuoristossa. Kävelin ja tunsin vuoristokosteuden ihollani. Kaikki ympärilläni oli oudon sinistä tai ehkä vihreää. Kaikki tuoksui raikkaalle. Se tuoksu oli tosi tuttu, mutta en oikein saanut siitä kiinni. Tulin vuoren laelle ja vuori loppui ja sen jälkeen ei ollut mitään muuta, kuin pudotus alaspäin. Olin siinä reunalla ja katsoin kun pilvet kulkivat alapuolellani. Tunsin itseni samaan aikaan sekä suureksi että pieneksi kaiken keskellä. Ohitseni lensi lintu, jonka toinen siipi oli sininen. Vaikka seisoin tosi lähellä vuoren reunaa, minua ei pelottanut yhtään. Vaikka yleensä kyllä
pelkään korkeita paikkoja. Vasemmalta puoleltani alkoi kuulua suhinaa ja kun katsoin siihen suuntaan, kaukaa lähestyi ihmeellinen utu. Siristin silmiäni, mutta heräsin siihen.

Miten ihmeessä näin unta vuoristosta, jyrkänteestä, väreistä ja tuosta oudosta linnusta? Yleensä en jää uniani niin miettimään, mutta tämä uni on nyt pyörinyt koko päivän päässäni.
Muistan sen niin kovin tarkasti. Yritän vieläkin tunnistaa sitä tuoksua. Miksi se on niin tuttu. Samalla mietin, tuon jyrkänteen merkitystä. Onkohan se jonkun uuden alku? Joku uusi lähestyy minua usvan lailla. Ja se lintu, miksi ihmeessä toinen siipi oli sininen. Tähän ehkä jopa keksin selityksen. Näin alkuviikosta kadulla ihmisen, jolla oli puseron toinen hiha eri värinen kuin toinen. Olen varmaan sen nähnyt uudestaan unessani, kun sen hihan niin kovin huomioin oikeassa elämässä.

Unet ovat niin mielenkiintoisia. Joskus keksin selityksen helpostikin, kuten tuo hiha. Välillä ihan jää harmittamaan, että muistan melkein jonkun unen ja jopa jonkun tunteen siitä, mutta silti en voi yhtään kertoa, mitä siinä tapahtui. Käyköhän muillekin niin, luulen kyllä että käy.

Näihin ihaniin unikuviin jääden toivotan sinulle upeiden unien täyteistä viikonloppua.